Karavaanarien lehdestä olimme lukeneet matkakertomuksia Euroopasta, mutta 12-metrisellä auto-vaunu-yhdistelmällä se ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta. Vuosi sitten, kun vaunu vaihtui asuntoautoon, oli kesän lomasuunnitelmat jo lyöty lukkoon ja reissu sai edelleen jäädä odottamaan aikaa parempaa.
Syksyllä alkoi sitten jossittelu: jos vaikka lähtisi? Talviloman ajankohta valittiin ihan huhtikuun viimeiselle kokonaisella viikolle, että siitä pystyy sitten jatkamaan kesälomalla. Ensimmäinen iso karttakin kulkeutui kirjakaupasta kotiin.
Jossiteltaisiin ehkä vieläkin, mutta Finnlinesin Ystävänpäivätarjous sai meidät tekemään ratkaisun. En tosin tiedä, että oliko se oikeasti hyvä tarjous, mutta näin ekalla kerralla mennään laivalla suoraan Rostockiin ja jatketaan siitä ajaen! Lähtö on lauantai-iltana 20.4. Transauropa-laivalla.
http://www.finnlines.com/laivamatkat/palvelut_laivalla/transeuropa_transrussia
Kun matka oli varattu, alkoi miettiminen, että mitä halutaan matkalla nähdä. Ollaan käyty Goat, Gambiat, Ecuadorit ja monta lähikohdettakin, mutta kumpikaan ei ole käynyt Saksassa edes välislaskun verran. Ensimmäinen, mikä Saksasta tuli mieleen, oli Isny im Allgäu ja Dethleffsin tehtaat. Dethleffsillä liikkuvat saava leiriytyä niiden alueella kaksi yötä ilmaiseksi ja jos paikalla on torstaina, on mahdollisuus tutustua tehtaaseen. Suht lähellä on Bodensee (Lake Constanza), joka on ilmeisen hyvä lintupaikka.
Alkoihan niitä ajatuksia tulla lisää: baijerilainen pubi isoine olut-tuoppeineen ja perinteisesti pukeutuneine tarjoilijoineen. Alpit. Joku Olympialaisista tuttu kaupunki tai mäkihyppymesta. Nahkahousuiset jodlaajat ;) Joku viinitila jokilaaksossa.
Netistä löytyy onneksi paljon hyvää tietoa sekä käytännön asioista että kiinnostavista käyntikohteista. Munchenista Pasi löysi Hofbrauhausin pubin, jonne kuulemma suuntaamme heti loman aluksi kuuntelemaan saksalaista humppaa....
http://www.hofbraeuhaus.de/en/01/gastr_schwemme_en.html
Mutta sitten niistä käytännön asioista. Huoks! Jos mä olin kuvitellut, että auto ajetaan laivaan ja Saksassa laivasta ulos ja sitten ollaan lomalla, olin hirvittävän väärässä. Ja tässäkin voi melkein todeta, että tieto lisää tuskaa....
Ihan ensin piti tilata Autoliitosta kaksi opusta: Autoillen Eurooopassa ja Links + Rechts der Autobahn. Saksankielinen, mutta symbolien avulla Pasi selaili sitä sujuvasti.
http://www.kauppa.autoliitto.fi/epages/AL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/AL/Products/70100
http://www.kauppa.autoliitto.fi/epages/AL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/AL/Products/80714
Vakuutusyhtiöstä Fenniasta sujui Green Cardin tilaaminen helposti.
Saksan päästötarra olikin sitten jo hankalampi juttu: niitä on myynnissä erilaisilla yrittäjillä nettikaupoissa jopa hintaan 39,90. Lopulta tilasin sen helposti Berliinistä:
https://www.berlin.de/labo/kfz/dienstleistungen/feinstaubplakette.shop.en.php
Näiden hinta oli 6€. Ei tarvinnut Google-kääntäjän kanssa selvitellä valmistenumeroita yms, vaan riitti, kun naputti Tessun rekkarin, Pasin nimen ja osoitteen (mun puhelinnumero.... Pasi voisi mennä hämilleen saksankielisestä puhelusta) ja skannata Tessun rekisteriote!
Tässä Saksan päästötarrassahan on se idea, että monissa saksan kaupungeissa on eri vyöhykkeitä. Mitä saastuttavampi auto, sitä kauemmas keskustasta jäät. Uskoisin, että Tessu tulee saamaan vihreän tarran!
Eurooppalaisilla leirintäalueilla on käytössä erilaisia alennuskortteja, matkashekkejä ym, joista on nyt myös yritetty ottaa selvää. Yhden kortin tilasin jo aiemmin. Siinä on passin tiedot, eli sen voi jättää leirintäalueen respaan passin sijaan.
http://caravanuutiset.com/2012/03/camping-card-international-leirintakortti/
Karavaanari-lehdessä (Caravan 1/2013) oli juttu otsikolla "Korttipeliä Euroopassa" ja sen loppuyhteenvetona mainittiin, että ACSIn kortti on parempi. Oman liiton kautta sen olisi saanut tanskankielisen opaskirjan kautta, mutta me laitettiin se tilaukseen ulkomailta englanninkielisellä opuksella. Postimaksuineenkin tulee vielä ihan karvan verran halvemmaksi.
http://webshop.acsi.eu/en/campingcard-acsi.html
Toissa viikolla jouduin työmatkalla saksalaisen kaverin peräänajamaksi. Hän puhui suht sujuvaa suomea, mutta sen jälkeen oli itsestään selvää, että me maksetaan 53€/vuosi Karavaanarien tiepalvelun jäsenmaksua. Pasi liittyi siihen viime viikolla. Jos reissussa sattuu jotakin, on tosi helpottavaa saada ensi järkuytykseen neuvoja ja apua suomenkielellä puhelimessa!
Eli nyt on lähtöön aikaa reilut 5 viikkoa, ja olemme päässeet näin pitkälle. Reittisuunnitelmakin on aika lailla auki. Varmaa on se, että mennään laivalla Rostockiin ja siitä Muncheniin ja Etelä-Saksaan. Mutta lähdetäänkö siitä sitten Kroatian vai Espanjan suuntaan, selviää varmaan vasta siellä kelien ja fiilisten mukaan.
Vielä ei olla ehditty kohtiin auton lukitusten parantaminen, narkoosihälyttimen tarpeellisuus, ajonestolaitteet yms.... eli kyllä tässä pähkäiltävää riittää!
31.8.2012-31.3.2013 Syksy ja talvi
Syysloman jälkeen maltettiin viettää yksi viikonloppu kotona. Sitten alkoi taas polttelemaan, että jonnekin pitää päästä. Nummi-Pusulan Kultahiekka caravanissa oli 29.-31.9.2012 Ruska-treffit, eli eikun sinne. Karaokea molempina iltoina, hattu-teema, lauantaina sai laittaa omat eväänsä rosvopaisti-kuoppaan. Mukava viikonloppu, vaikka osan aikaa satoikin.
Parina seuraavana viikonloppuna oli menoja Helsingissä, eli parkkeerattiin Tessu kaappikaupan takaparkkikselle ja yövyttiin siinä.
Oulusta alkoi tulla viestejä nuoresta tunturihaukasta, joka vietti aikaa Ruskon kaatopaikalla. Kyseistä lintua ollaan yritetty tavoittaa jo muutama vuosi. Onhan Ouluun matkaa ja saman verran takaisinkin päin, mutta torstaina 25.10. lähdettiin iltapäivällä liikkeelle. Lähtiessä aurinko paistoi ja mittari näytti +3 astetta.
Jo Hartolan suuntaan käännyttäessä lämpötila putosi nollaan. Hartolassa käytiin haukkaamassa, mutta jostain syystä polttoaineen jakelussa oli ongelmia. Ei viitsitty pysähtyä heti uudestaan vaan jatkettiin matkaa.
Mämmensalmen levähdysalueella pysähdyttiin tavan mukaan laittamassa kahvit ja siinä satoi ensimmäiset lumihiutaleet. Tässä alettiin jo miettiä, että Pyhasalmen Vaskikellossa on yleensä ollut halvempaa naftaa, eikä sitten viitsitty pysähtyä tankkaamaan. Hiukan siinä huononevassa, kylmässä kelissä ehti tuntua pahalta, kun polttoaineen merkkivalo syttyi, eikä meillä vielä ole kokemusta, kuinka pitkään Tessu jaksaa tyhjällä mahalla. Mutta jaksoihan se...
Kärsämäellä oli jo tosi paha lumimyräkkä. Vauhti ei päätä huimannut, kun ajettiin joukon jatkona. Juuri ennen Liminkaa lumisade loppui. Saavuttiin Tupoksen ABC:n matkaparkkiin illalla yhdentoista jälkeen. Ihan hyvä leiripaikka: sähköllä 5€/yö. Ja ravintola auki ympäri vuorokauden. Kun saatiin Tessu parkkiin, käytiin syömässä lehtipihvit... Sehän on just sellasta sopivaa puolen yön ruokaa :)
Aamulla herättiin seitsemän jälkeen: kurkistus ikkunasta kertoi, että lunta oli tullut yön aikana. Muutama aste oli pakkasta ja kesän jälkeen tuntui aika vilpoisalta.
Yhdeksän jälkeen lähdettiin kohti Ruskon kaatopaikkaa, joka on bongari-ystävällinen paikka. Ollaan joskus aiemmin käyty siellä haarahaukkaa katsomassa. Kävin toimistossa ilmoittautumassa ja sitten ajettiin peremmälle. Totta, sinne saa lintuharrastajat ajaa autolla!
Etsittiin Tessulle hyvä paikka läheltä biojätekasoja. Yritettiin hetki tähystää ulkona, mutta kylmyys hiipi luihin ja ytimiin. Onneksi meillä oli kuumat kahvivedet ja paljon lämmintä vaatetta mukana.
Käytiin kävelemässä "Ruskotunturin" huipulla lenkki ja palattiin takaisin lämpimään Tessuun. Ilman sitä meiltä olisi jäänyt tunturihaukka löytämättä: jouduttiin odottamaan yli neljä tuntia ennen kuin se ilmestyi. Autossa oli mukava tähystää ja syödä eväitä ja kahvitella! Hiukan meitä kyllä pelotti, että biojätekasojen haju ei ikinä häviä Tessusta!
Kauan kaivattu suoritti vihdoin ohilennon ja aika pian sen jälkeen lähdettiinkin kohti etelää. Tiet oli paikoitellen aika huonossa kunnossa lumimyräkän jäljiltä ja matkanteko oli sen mukaista. Tessun alla on hyvät nastarenkaat, mutta esim yhden ulkomaan kilvissä olevan auton alla ilmeisesti ei ollut... Eikä kaikkien kotimaistenkaan; tämä eka myräkkähän taas ikäänkuin "yllätti autoilijat"
Pasilla riitti huumoria ajamiseen Vaajakoskelle asti. Siinä pysähdyttiin taas 5€ matkaparkkiin ABC:lle. Treffattiin vielä illalla yksi WP-kaveri paikallisessa kuppilassa. Yöksi jäätiin Vaajakoskelle ja lauantaina ajettiin siitä kotiin.
Aika pitkä reissu tunturihaukan takia: 1154km. Ajoaika 15h 50min. Keskinopeus 72km/h oli aika hyvä siihen nähden, että iso osa matkasta ajettiin lumimyräkässä ja/tai jääpolanteella.
Marraskuussa tuli taas Helsingin suunnassa menoja. Päätettiin tällä kertaa kokeilla Rastilan leirintäaluetta. Perjantaina 16.11. töiden jälkeen suunnattiin sinne. Kaupunkileirintäalueeksi yllättävän rauhallinen; tosin eipä siellä paljoa väkeä ollutkaan. Huoltorakennukset toimivat :)
Siitä oli näppärä lauantaina hurauttaa metrolla keskustaan, junalla Vermoon ja Vermosta sitten illalla kimppataksilla taas Hesaan. Illan myöhäisohjelmassa kaverin bändi Nro83 Bar Loosessa. Metrot saisi kyllä kulkea hiukan pidempään, että pääsisi takaisinkin helposti.
Sunnuntaina sitten leirin purku ja puolen tunnin ajomatka kotiin.
Tessu jäi sitten kotipihaan talveksi. Vaunu meillä oli muutaman talven Veljekset Hätin hallissa suojassa, eikä tarvinnut murehtia lunta katolla. Nyt me ajateltiin, että kun autossa on nastat alla, sillä tulisi ehkä lähdettyä liikkeelle, mutta vähiin on jäänyt. Kelit, työvuorot ja fiilikset ei vaan oikein ole kohdanneet.
Uudeksi vuodeksi 30.12.2012-1.1.2013 ajettiin kuitenkin Laakikseen. Otettiin paikka, jossa oli 10A sulake. Mulla oli joku aavistus jääkaapista, mutta leirin pystytyksen jälkeen lähdettiin grillikatokseen paistamaan makkaraa ja keittelemään Hehkua ja siitä muun porukan perään karaokeen ja jääkaapin lämpötilan seuraaminen jäi. Aamulla lämpötila oli +15 astetta, eli se niistä kylmäsavulohista ja muista herkuista. Pasi pääsi Harrin kyydillä kyläkauppaan täydentämään varastoja. Kahvimaitoa odotellessa mä onnistuin vedenkeittimellä poksauttamaan sulakkeen. 10A ei kestä telkkaria, lämmitystä ja vedenkeitintä samaan aikaan. Pkle!
Ulkona oli onneksi sopiva keli ruokien säilyttämiseen kylmälaukussa. Ja jääkaappikin alkoi toimia kaasulla. En tiedä, mikä siinä oli, sillä myöhemmin kotipihassa se kyllä kylmeni sähkölläkin?
Ihan uusi ilmiö tällä reissulla oli koivuista putoavat pienet jäähileet. Ihan kuin aina välillä joku olisi roiskaissut kattoon kourallisen pikkukuviä. Aika levotonta oli nukkuminen.
Tämän jälkeen Tessu onkin saanut huilata pihassa. Silloin tällöin Pasi on käynyt ajamassa sillä lenkin, ettei lihakset jumiudu ihan täysin.... Ja mä olen päässyt kolaamaan lumet sen paikalta. Tällaisena talvena on kyllä jatkuva stressi lumesta katolla. Niin ja kun me ollaan pidetty siinä +5 asteen peruslämpöä, sähkömittari on hypännyt kolmiloikkaa ja laskut on aika masentavia. Ensi talvena se viedään ainakin pahimmiksi talvikuukausiksi jonnekin suojaan.
Tuosta Tessun nimestä vielä sen verran, että se on ihan väkisillä väännetty. Edellinen auto oli maasturi-Hobby-yhdistelmään verrattuna niin naurettavan pienen näköinen, että siitä tuli samantien Töpö; sittemmin Töpis. Tessu kun on Dethleffs, mä pelkäsin, että eipä aikaakaan niin sitä kutsutaan Depikseksi. Masentava nimi! Niinpä omin lupineni ristin Tessun oikeastaan samantien, kun se tuli meille :)
Pasia alkoi pelottaa, että lumiesteistä huolimatta Tessun päälle putoaisi katolta lunta. Niinpä 10.3. järjestettiin autot pihassa uuteen järjestykseen, että saatiin Tessu turvaan.
Muutenkin tulevaan kauteen ja Euroopan reissuun liittyvät valmistelut on aloitettu. Autosta on tuotu kaikki petivehkeet ja astiat sisälle pestäväksi ja inventoitavaksi. Pasi väittää, ettei me tarvita paistinpannun lisäksi kahta isoa ja kahta pientä kattilaa, kun kaasulevyjäkin on vain 3.... Eli kaikki turha painolasti pois. Seuraava reissu tehdään pääsiäisenä!
15.-18.3.2013
Ennen pääsiäistä piti sitten kuitenkin lähteä reissuun. Yhdistettiin tunturipöllön etsiminen Pasin työasioihin ja huvitteluun.
Perjantaina 15.3. päästiin aika myöhään liikkeelle. Ehdittiin Härmän Kylpylän matkaparkkiin niin, että leirin pystyttämisen jälkeen saatiin just oluset ennen valomerkkiä.
Lauantaina ajeltiin Kauhavan ja Lapuan välimaastossa etsimässä tunturipöllöä, joka oli nähty viimeisen kerran edellisenä sunnuntaina. Eli myöhästyttiin!
Illalla Pasin yhtiökumppani liittyi meidän seuraan. Syötiin kylpylän ravintolassa. Illan päätti Cheekin keikka.
Sunnuntaina siirryttiin Kauhajoelle, jossa Pasilla ja Markulla oli työasioita maanantaina. Melkoisen ihmettelyn jälkeen päädyttiin ravintola Hollywoodin takapihalle. Sähköpaikka 7e/yö. Upeat revontulet!
Maanantaina pojat hoitivat "bisneksiä" ja mä järjestelin tavaroita Tessussa kotiin paluuta ajatellen. Kotimatkalla käytiin Jalasjärvellä Juustoportissa ostoksilla.
Pääsiäisenä meidät oli kutsuttu Raumalle isän ja Tuijan luokse syömään. Ajettiin lauantaina Säkylään Jarmon luokse ja siitä sitten sunnuntaina Raumalle. Tämä jäikin sitten viimeiseksi kerraksi, kun isä, pikkusisko ja minä tavattiin kaikki yhdessä :(
Sunnuntaina mietittiin, että jäädäänkö johonkin yöksi, mutta ajeltiin sitten kotiin. Jotenkin aina tekisi mieli "vielä yksi yö" olla jossakin...
31.8.2012-10.3.2013 toinen asuntoauto "Tessu" osa 1
Aika Töpiksen kanssa jäi lyhyeksi. Autolla liikkuminen sopii meille, paljon enemmän tuli liikuttua kuin edellisenä kesänä.
Oltiin lähdössä syyslomalle Töpiksellä. Ensimmäistä kertaa ei jätetty pakkaamista viimeiseen iltaan, vaan aloitettiin valmistelut jo edellisenä viikonloppuna. Ja kuinkas sitten kävikään?
Tässä oli osallisena yksi Soliferin vaunu... Jossa käytiin vain kurkkaamassa sisällä.
Jotenkin siinä sitten kävi niin, että Helsinki Caravanin pihalla siirrettiin kaikki kamat Töpiksestä esittelykäytössä olleeseen Dethleffs T6700-autoon ja sillä lähdettiin seuraavana päivänä reissuun kohti pohjoista.
Syyslomalla oli suuntana pohjoinen. Perjantaina ajoimme ensin viikonlopun viettoon Laakasaloon, josta on kesän aikana tullut meille helppo viikonloppupaikka mukavine kausipaikkalaisineen.
Sunnuntaina 2.9. syksyisessä sadekelissä lähdimme siirtymään kohti pohjoista. Pasilla riitti huumoria ajamiseen ja illalla olimme Oulun Nallikarissa, joka on yksi ehdottomia suosikkipaikkoja ajanmukaisine huoltotiloineen!
Maanantaina 3.9. lähdimme sitten jatkamaan varsin Lappiin, jossa meillä oli treffit sovittuna Tiinan ja Repen kanssa Äkäslompolossa. Olimme päättäneet tehdä illalla poronkäristystä lisukkeineen, mutta vaikka käytiin useammassa marketissa, ei puikulaperunaa löytynyt mistään. Ne olisi kai pitänyt ostaa Pellonkulman Alepasta?
Tiinan ja Repen vuokramökin pihalla yövyttiin kaksi yötä. Paikallinen karaokebaari tuli nähtyä ja Pallastunturilla kävimme retkellä.
Keskiviikkona 5.9. lähdimme jatkamaan matkaa. Sirkasta lähdimme oikaisemaan Pokan kautta Inariin. Aika pian aloimme miettiä, että olisiko pidempi reitti ollut kuitenkin fiksumpi?
50 km hirveää rytyytystä kuraisella hiekkatiellä. Vauhtia ei juurikaan voinut pitää. Pokassa pysähdyttiin laittamaan kahvia ja evästelemään. Pidettiin ihan reilu tauko ja nähtiin sinirintakin maastossa. Iloinen yllätys: Pokasta Inariin oli päällystetty tie!
Inarissa oltiin iltapäivällä kahden jälkeen. Ruokakauppa ja sitten kiireesti Inarin lomakylän leirintäalueelle. Nopsaan kurainen Tessu piuhan päähän, kaukoputki ja kiikarit mukaan ja laiturille tähystämään amerikanjääkuikkaa, josta oli elokuun lopulla tullut havaintoja lähistöltä. Aika pitkään saatiin tehdä töitä ennen kuin lintu löytyi Inarijärveltä. Mutta löytyi! Loman tavoitelaji oli hoidettu!
Käytiin hotellilla syömässä ja sitten pestiin Tessu raikkaalla Inarijärven vedellä ja tiskirätillä. Oli aika vilpoisaa puuhaa, hrrrr!
Torstaina 6.9. lähdettiin jatkamaan Utsjoen kautta Karigasniemelle. Kahvit ja taviokuurnat 4 tuulen tuvalla kuuluu tietysti asiaan. Ei pidetty kiirettä, vaan pysähdyttiin sopivissa paikoissa tähystämässä, josko tunturihaukka sattuisi näkyviin. 237 kilometriin meni 7,5 tuntia. Varsinainen ennätysaika.
Karigasniemellä leiriydyttiin 6.-8.9. Camping Tenorinteessä. Tuttu paikka jo edellisiltä reissuilta sekin. Kalastajan majatalo mukavasti lähellä. Mikäs siinä oli karavaanarien viettää vapaapäivää?
Lauantaina 8.9. ajettiin taas hitaasti seuraavaan etappiin eli Peurasuvannon lomamajoille. Saunan jälkeen päästiin katsomaan revontulia.
Sunnuntaina 9.9. lähdettiin Sodankylän, Kemijärven ja Kuusamon kautta Taivalkosken Kylmäluomaan, joka on yksi ehdottomasti hienoimpia paikkoja. Hiukan siellä nyt oli huoltohommat rempallaan: keittotilassa järkyttävä viemärin haju ja miesten sauna rikki. Toivottavasti ovat saaneet paikat kuntoon.
Maanantaina käytiin laavulla paistamassa makkaraa ja poimimassa mustikoita. Lomapäivä!
Tiistaina 11.9. oli aika jatkaa matkaa. Hiljaisen kansan luona pysähdyttiin kahville. Yleensä se on tullut niin yllättäen, ettei olla vaunun kanssa ehditty reagoida. Nyt on sekin puute korjattu!
Jatkettiin Kajaanin kautta Pyhäsalmen Marjoniemeen, jossa oltiin yötä.
Keskiviikkona 12.9. oli jo mielessä viikonlopun Pönttölän syysmiitti Säkylässä. Ajettiin Vammalaan Tervakallion leirintäalueelle.
Torstaina 13.9. siirryttiin Säkylän Vaskirantaan, jossa oltiinkin sitten sunnuntaihin asti.
Mukava Pönttömiitti ja lopetus lomalle.
Sunnuntaina 16.9. iltapäivällä oltiin kotipihassa. Kilometrejä tuli 3334 ja yöpymisiä 16.
Kyllä se aina karavaanarireissun jälkeen on hienoa tulla kotiinkin, kun tilaa on riittävästi ja tukeva lattia jalkojen alla. Ja vessaakaan ei tarvitse tyhjentää....
Oltiin lähdössä syyslomalle Töpiksellä. Ensimmäistä kertaa ei jätetty pakkaamista viimeiseen iltaan, vaan aloitettiin valmistelut jo edellisenä viikonloppuna. Ja kuinkas sitten kävikään?
Tässä oli osallisena yksi Soliferin vaunu... Jossa käytiin vain kurkkaamassa sisällä.
Jotenkin siinä sitten kävi niin, että Helsinki Caravanin pihalla siirrettiin kaikki kamat Töpiksestä esittelykäytössä olleeseen Dethleffs T6700-autoon ja sillä lähdettiin seuraavana päivänä reissuun kohti pohjoista.
Syyslomalla oli suuntana pohjoinen. Perjantaina ajoimme ensin viikonlopun viettoon Laakasaloon, josta on kesän aikana tullut meille helppo viikonloppupaikka mukavine kausipaikkalaisineen.
Sunnuntaina 2.9. syksyisessä sadekelissä lähdimme siirtymään kohti pohjoista. Pasilla riitti huumoria ajamiseen ja illalla olimme Oulun Nallikarissa, joka on yksi ehdottomia suosikkipaikkoja ajanmukaisine huoltotiloineen!
Maanantaina 3.9. lähdimme sitten jatkamaan varsin Lappiin, jossa meillä oli treffit sovittuna Tiinan ja Repen kanssa Äkäslompolossa. Olimme päättäneet tehdä illalla poronkäristystä lisukkeineen, mutta vaikka käytiin useammassa marketissa, ei puikulaperunaa löytynyt mistään. Ne olisi kai pitänyt ostaa Pellonkulman Alepasta?
Tiinan ja Repen vuokramökin pihalla yövyttiin kaksi yötä. Paikallinen karaokebaari tuli nähtyä ja Pallastunturilla kävimme retkellä.
Keskiviikkona 5.9. lähdimme jatkamaan matkaa. Sirkasta lähdimme oikaisemaan Pokan kautta Inariin. Aika pian aloimme miettiä, että olisiko pidempi reitti ollut kuitenkin fiksumpi?
50 km hirveää rytyytystä kuraisella hiekkatiellä. Vauhtia ei juurikaan voinut pitää. Pokassa pysähdyttiin laittamaan kahvia ja evästelemään. Pidettiin ihan reilu tauko ja nähtiin sinirintakin maastossa. Iloinen yllätys: Pokasta Inariin oli päällystetty tie!
Inarissa oltiin iltapäivällä kahden jälkeen. Ruokakauppa ja sitten kiireesti Inarin lomakylän leirintäalueelle. Nopsaan kurainen Tessu piuhan päähän, kaukoputki ja kiikarit mukaan ja laiturille tähystämään amerikanjääkuikkaa, josta oli elokuun lopulla tullut havaintoja lähistöltä. Aika pitkään saatiin tehdä töitä ennen kuin lintu löytyi Inarijärveltä. Mutta löytyi! Loman tavoitelaji oli hoidettu!
Käytiin hotellilla syömässä ja sitten pestiin Tessu raikkaalla Inarijärven vedellä ja tiskirätillä. Oli aika vilpoisaa puuhaa, hrrrr!
Torstaina 6.9. lähdettiin jatkamaan Utsjoen kautta Karigasniemelle. Kahvit ja taviokuurnat 4 tuulen tuvalla kuuluu tietysti asiaan. Ei pidetty kiirettä, vaan pysähdyttiin sopivissa paikoissa tähystämässä, josko tunturihaukka sattuisi näkyviin. 237 kilometriin meni 7,5 tuntia. Varsinainen ennätysaika.
Karigasniemellä leiriydyttiin 6.-8.9. Camping Tenorinteessä. Tuttu paikka jo edellisiltä reissuilta sekin. Kalastajan majatalo mukavasti lähellä. Mikäs siinä oli karavaanarien viettää vapaapäivää?
Lauantaina 8.9. ajettiin taas hitaasti seuraavaan etappiin eli Peurasuvannon lomamajoille. Saunan jälkeen päästiin katsomaan revontulia.
Sunnuntaina 9.9. lähdettiin Sodankylän, Kemijärven ja Kuusamon kautta Taivalkosken Kylmäluomaan, joka on yksi ehdottomasti hienoimpia paikkoja. Hiukan siellä nyt oli huoltohommat rempallaan: keittotilassa järkyttävä viemärin haju ja miesten sauna rikki. Toivottavasti ovat saaneet paikat kuntoon.
Maanantaina käytiin laavulla paistamassa makkaraa ja poimimassa mustikoita. Lomapäivä!
Tiistaina 11.9. oli aika jatkaa matkaa. Hiljaisen kansan luona pysähdyttiin kahville. Yleensä se on tullut niin yllättäen, ettei olla vaunun kanssa ehditty reagoida. Nyt on sekin puute korjattu!
Jatkettiin Kajaanin kautta Pyhäsalmen Marjoniemeen, jossa oltiin yötä.
Keskiviikkona 12.9. oli jo mielessä viikonlopun Pönttölän syysmiitti Säkylässä. Ajettiin Vammalaan Tervakallion leirintäalueelle.
Torstaina 13.9. siirryttiin Säkylän Vaskirantaan, jossa oltiinkin sitten sunnuntaihin asti.
Mukava Pönttömiitti ja lopetus lomalle.
Sunnuntaina 16.9. iltapäivällä oltiin kotipihassa. Kilometrejä tuli 3334 ja yöpymisiä 16.
Kyllä se aina karavaanarireissun jälkeen on hienoa tulla kotiinkin, kun tilaa on riittävästi ja tukeva lattia jalkojen alla. Ja vessaakaan ei tarvitse tyhjentää....
30.3.2012-30.8.2012 ensimmäinen asuntoauto "Töpis"
TÖPIKSEN KANSSA 30.3.2012-30.8.2012
TAVATTIIN TÖPIS ELI FIAT DUCATO LMC 662TI ENSIMMÄISEN KERRAN SUNNUNTAINA 25.3.2012 JA HAETTIIN SE KOTIPIHAAN SEURAAVANA PERJANTAINA 30.3.2012.
Mittarilukema oli noin 30 000km ja vuosimalli 2006.
Kotipihassa sisutettiin Töpistä ja tehtiin siihen matot ja harjoiteltiin yöpymistä.
I REISSU 7.-8.4.2012 Messilä (1 yö)
Lähdettiin pääsiäislauantaina Messilään testaamaan, miltä Töpis tuntuu tositoimissa. Ja hyvinhän se toimi. Pasi kokkasi taco-kippoja sujuvasti. Seuraavana päivänä palattiin kotiin.
II REISSU 26.-30.4.2012 Säkylä-Yyteri-Laakasalo (4 yötä)
Ajettiin torstai-iltana Jarmon pihalle Säkylään villiin parkkiin. Grillattiin.
Ei käytetty sähköä, mutta hyvin pärjättiin.
Perjantaina haettiin isä Harjavallan sairaalasta ja ajettiin Poriin, josta Tuija haki isän.
Leiriydyttiin Yyteriin. Sinisessä Laguunissa pizzalla.
Lauantaina linturetkeilyä aamusta asti ja iltapäivällä Marjon ja Erkin luokse. Illalla yhdessä Sinisessä Laguunissa. Pizzaa ja karaokea!
Sunnuntaina pistäydyttiin Marjolla ja Erkillä ja Pasi mittasi kaapin paikan. Lähdettiin ajamaan kotia kohti. Jotenkin suunnitelmat taas muuttui matkalla, ja mentiin tutustumaan Lopen Laakasaloon, josta tulikin kesäkauden suosikkipaikka.
Maanantaina aamusilla kotiin ja töihin.
III REISSU 5.-7.5.2012 (2 yötä)
Lauantaina lähdettiin aamulla ajamaan Loviisaan, jossa bongattiin PIKKUKIURU. Ensimmäinen elis Töpiksen kanssa.
Pinnakahvien jälkeen lähdettiin ajamaan ja päädyttiin Laakikseen. Maanantaina aamulla paluu kotiin ja töihin.
IV REISSU 10.-11.5.2012 (1 yö)
Villiparkki Kaappikaupan takapihalla. Areenalla lätkän MM-kisat: Suomi-Ranska. Taksilla sujui kätevästi matkat sinne ja takaisin. Perjantaina Pasi teki hetken töitä ja hoidettiin asioita ja ajettiin kotiin.
V REISSU 7.-9.6.2012 (2 yötä)
Torstaina Laakikseen ja lauantaina kotiin
VI REISSU 15.-16.6.2012 (1 yö)
Pornaisissa Ullan ja Ekin vieraana
VII REISSU 21.-24.6.2012 (4 yötä)
Iitissä juhannuksen vietossa Tiinan ja Repen luona.
Sunnuntaina hinausauton avulla viimeiset 10 metriä mutaista mökkitietä. If maksoi.
VIII REISSU 6.-8.7.2012 (2 yötä)
Laakiksessa
IX REISSU 13.-15.7.2012 (2 yötä)
Viikonloppu Loviisassa.
X REISSU 19.-21.7.2012 (2 yötä)
Taas Laakiksessa torstaista lauantaihin
XI REISSU 24.-25.7.2012 (1 yö)
Extempore-yöpyminen kesken työviikon Oittaalla, jossa saatiin idea seuraavan viikon lomarahavapaasta!
XII REISSU 27.7.-5.8.2012 (9 yötä) YHT 1 371 KM
Perjantaista maanantaihin Tampereen Härmälässä, jossa oli WP LIVE 2012 lauantaina.
Maanantain aamuyön ukkosmyrskyssä katos sai siipeensä, mutta päästiin jatkamaan matkaa. Ai niin, If maksoi katoksen uusimisen myöhemmin.
Maanantaina 30.7. ajettiin Tampereelta Ylivieskan jätevedenpuhdistamolle bongaamaan MUSTAKAULAUIKKU, toinen elis Töpiksen kanssa. Yöksi Kalajoelle. (450km)
Tiistaina 31.7. Kalajoella kevyttä linturetkeilyä Vihaspauhassa.
Keskiviiikkona 1.8. Kalajoelta Tuuriin (242km)
Torstaina 2.8. Tuurista Ikaalisiin (136km)
Perjantaina 3.8. Hämeenkyröön Ritun ja Kalen pihalle. Viikonloppuna HÄMYVESTARIT!
Sunnuntaina 5.8. kotiin
XIII REISSU 17.-19.8.2012 (2 yötä)
Viikonloppu Laakiksessa. Matkalla käytiin näyttämässä katosta Best Caravanissa.
YHTEENVETO: noin 4 000 kilometriä ja 33 yöpymistä. Päälle muutamat yöpymiset kotipihassa.
TAVATTIIN TÖPIS ELI FIAT DUCATO LMC 662TI ENSIMMÄISEN KERRAN SUNNUNTAINA 25.3.2012 JA HAETTIIN SE KOTIPIHAAN SEURAAVANA PERJANTAINA 30.3.2012.
Mittarilukema oli noin 30 000km ja vuosimalli 2006.
Kotipihassa sisutettiin Töpistä ja tehtiin siihen matot ja harjoiteltiin yöpymistä.
I REISSU 7.-8.4.2012 Messilä (1 yö)
Lähdettiin pääsiäislauantaina Messilään testaamaan, miltä Töpis tuntuu tositoimissa. Ja hyvinhän se toimi. Pasi kokkasi taco-kippoja sujuvasti. Seuraavana päivänä palattiin kotiin.
II REISSU 26.-30.4.2012 Säkylä-Yyteri-Laakasalo (4 yötä)
Ajettiin torstai-iltana Jarmon pihalle Säkylään villiin parkkiin. Grillattiin.
Ei käytetty sähköä, mutta hyvin pärjättiin.
Perjantaina haettiin isä Harjavallan sairaalasta ja ajettiin Poriin, josta Tuija haki isän.
Leiriydyttiin Yyteriin. Sinisessä Laguunissa pizzalla.
Lauantaina linturetkeilyä aamusta asti ja iltapäivällä Marjon ja Erkin luokse. Illalla yhdessä Sinisessä Laguunissa. Pizzaa ja karaokea!
Sunnuntaina pistäydyttiin Marjolla ja Erkillä ja Pasi mittasi kaapin paikan. Lähdettiin ajamaan kotia kohti. Jotenkin suunnitelmat taas muuttui matkalla, ja mentiin tutustumaan Lopen Laakasaloon, josta tulikin kesäkauden suosikkipaikka.
Maanantaina aamusilla kotiin ja töihin.
III REISSU 5.-7.5.2012 (2 yötä)
Lauantaina lähdettiin aamulla ajamaan Loviisaan, jossa bongattiin PIKKUKIURU. Ensimmäinen elis Töpiksen kanssa.
Pinnakahvien jälkeen lähdettiin ajamaan ja päädyttiin Laakikseen. Maanantaina aamulla paluu kotiin ja töihin.
IV REISSU 10.-11.5.2012 (1 yö)
Villiparkki Kaappikaupan takapihalla. Areenalla lätkän MM-kisat: Suomi-Ranska. Taksilla sujui kätevästi matkat sinne ja takaisin. Perjantaina Pasi teki hetken töitä ja hoidettiin asioita ja ajettiin kotiin.
V REISSU 7.-9.6.2012 (2 yötä)
Torstaina Laakikseen ja lauantaina kotiin
VI REISSU 15.-16.6.2012 (1 yö)
Pornaisissa Ullan ja Ekin vieraana
VII REISSU 21.-24.6.2012 (4 yötä)
Iitissä juhannuksen vietossa Tiinan ja Repen luona.
Sunnuntaina hinausauton avulla viimeiset 10 metriä mutaista mökkitietä. If maksoi.
VIII REISSU 6.-8.7.2012 (2 yötä)
Laakiksessa
IX REISSU 13.-15.7.2012 (2 yötä)
Viikonloppu Loviisassa.
X REISSU 19.-21.7.2012 (2 yötä)
Taas Laakiksessa torstaista lauantaihin
XI REISSU 24.-25.7.2012 (1 yö)
Extempore-yöpyminen kesken työviikon Oittaalla, jossa saatiin idea seuraavan viikon lomarahavapaasta!
XII REISSU 27.7.-5.8.2012 (9 yötä) YHT 1 371 KM
Perjantaista maanantaihin Tampereen Härmälässä, jossa oli WP LIVE 2012 lauantaina.
Maanantain aamuyön ukkosmyrskyssä katos sai siipeensä, mutta päästiin jatkamaan matkaa. Ai niin, If maksoi katoksen uusimisen myöhemmin.
Maanantaina 30.7. ajettiin Tampereelta Ylivieskan jätevedenpuhdistamolle bongaamaan MUSTAKAULAUIKKU, toinen elis Töpiksen kanssa. Yöksi Kalajoelle. (450km)
Tiistaina 31.7. Kalajoella kevyttä linturetkeilyä Vihaspauhassa.
Keskiviiikkona 1.8. Kalajoelta Tuuriin (242km)
Torstaina 2.8. Tuurista Ikaalisiin (136km)
Perjantaina 3.8. Hämeenkyröön Ritun ja Kalen pihalle. Viikonloppuna HÄMYVESTARIT!
Sunnuntaina 5.8. kotiin
XIII REISSU 17.-19.8.2012 (2 yötä)
Viikonloppu Laakiksessa. Matkalla käytiin näyttämässä katosta Best Caravanissa.
YHTEENVETO: noin 4 000 kilometriä ja 33 yöpymistä. Päälle muutamat yöpymiset kotipihassa.
8.3.2006-29.3.2012 matkalla karavaanareiksi
Kaijapasilan esittely:
Olemme Kaija ja Pasi, Keski-Uusimaalainen pariskunta vuosimallia 1965.
Karavaanari-harrastus aloitettu kevättalvella 2006. Kaikenlainen reissaaminen lähellä ja kaukana on aina kiinnostanut meitä. Karavaanarin elämä sopii loistavasti yhteen lintuharrastuksen kanssa. Suomea on kierretty etelästä pohjoiseen useampana vuonna lintujen perässä. Aina on oma sänky mukana, kun lähdetään liikkeelle. Myös kaukoputki, kiikarit ja kamerat kulkevat sujuvasti matkassa. Kylminä kevätpäivinä vaunu/asuntoauto toimii lämpimänä taukopaikkana, jossa voi keitellä kahvit ja evästellä. Ja kun äänieristys ei ole turhan tehokas, on lintujen tarkkailu helppoa sisätiloistakin...
Ensimmäiset 6 vuotta kuljettiin vaunun kanssa. Asuntoautoa harkittiin pitkään ja ruutupaperille tuli vedettyä plussia ja miinuksia. Maaliskuussa 2012 erinäisten sattumien kautta tehtiin ratkaisu, jolloin vaunu vaihtui autoon. Liikkumisen vapaus ja helppous yllätti. Tien päälle onkin tullut lähdettyä useammin.
Tämän kevään suunnitelmissa on uusi aluevaltaus, eli ensimmäinen reissu Eurooppaan asuntoautolla. Ison vaunun kanssa se tuntui liian hankalalta. Suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Kiitokset pioneereille, jotka ovat aloittaneet Euroopan matkailun jo ennen netti-aikaa. Nyt on paljon hyvää tietoa saatavilla esim Karavaanareiden nettisivuilla. Useimmilla leirintäalueilla on omat nettisivut ja myöskin Euroopan lintupaikoista löytyy tietoa! Jos reissusta tulee hyvä kokemus, meidän ei tarvitse moneen vuoteen miettiä, mitä lomalla tehdään...
Toki Suomessakin on paljon paikkoja, joihin mieli tekee aina uudestaan. Joistakin leirintäalueista on tullut niin tuttuja, että on kuin kotiinsa tulisi, kun ajaa portin luokse.
Mistä kaikki alkoi? Ensimmäinen vaunu
Miten meistä tuli karavaanareita? Alkutalven 2006 kylminä iltoina takkatulen edessä istuessa Pasi alkoi jutella, että ostetaanko asuntovaunu. Mä en ollut ollenkaan varma, että sopeutuisinko sellaiseen elämään.
Kokemusta oli juuri sen verran, että hellekesänä ahvenanmaalaisella leirintäalueella henkilökunta suositteli meitä vuokraamaan leirintämökin sijaan asuntovaunun, johon sai läpivedon. Siinä ei ollut kemssaa, mutta mukava siinä oli muuten oleskella.
Yhtenä viikonloppuna oltiin päästy testaamaan Pasin silloisen pomon Vanista tehtyä asuntoautoa, joka oli aika askeettinen. Lähinnä vain sängyt, mutta se, että pedit pystyi laittamaan valmiiksi jo kotipihassa, tuntui loistavalta! Ei tarvitse kantaa petivehkeitä vuokramökkiin! Jotenkin jo tämä reissu antoi suunnan tuleville reissuille! Aamulla ei tiedä, missä illalla mennään nukkumaan. Kotipihasta Keravalta lähtiessä meillä oli joku suunnitelma, joka Hyrylässä, kun piti valita oikea kaista, muuttui Vammalaksi. Eli eikun Tervakallion leirintäalueelle!
Maaliskuun alussa oli sitten Avensis vaihtunut Rav4-katumaasturiin, jolla voisi vetää vaunua. Pasi löysi netin kautta Tampereelta sopivan tuntuisen käytetyn LMC-vaunun, jota käytiin katsomassa ja perjantaina 10.3.2006 se haettiin kotipihaan.
Sinnehän piti päästä kotipihassa heti ensimmäiseksi yöksi nukkumaan. Ulkona oli -22 astetta pakkasta. Joku meillä meni lämmityksessä pieleen... Mistä sitä nyt heti tajuaisi esim laittaa vettä lämmitysjärjestelmään? Kun oli tarkoitus mennä unille, vaunussa oli -5 astetta sisällä. Jotenkin se sitten kuitenkin onnistuttiin saamaan lämpimäksi. Myöhäänhän se meni, mutta siellä nukuttiin, ja aamulla herättiin lintujen lauluun :)
Ensimmäinen Reissu
Vaunua piti päästä heti tilaisuuden tullen testaamaan. Olimme liittyneet jäseniksi SFC Keravan kerhoon heti, kun vaunu oli hankittu. Eli päätimme olla ekan yön Keravan kerhon paikassa Nastolan Kangaslammella. Kerhon silloinen puheenjohtaja Onni oli paikalla. Leiriytyminen alkoi lumikolan ja lapion kanssa. Mun mielikuvissa vaunu vedetään vihreälle nurmikolle, mutta onnistuihan se näinkin.
Saimme Onnilta paljon hyviä vinkkejä vaunuelämään. Siitä ei kyllä ollut puhetta, että kovilla pakkasilla kaasupullo tyhjenee yöllä, kun sen paine ei riitä....
Ulkona oli pakkasta -25. Kuuden aikaan Pasi heräsi ihmettelemään, kun on hiukan vilu... Täyden kaasupullon suojakorkki ei meinannut millään aueta, eli pullon vaihdosta tuli melkoisen viluinen projekti. Papukaijapihdit lisättiin ostoslistalle samantien...
Perjantaina siirryimme Pertunmaalle viikonlopun viettoon Tiinan ja Repen luokse. Leiri pystyyn pihalle. Kyllä on kätevää kyläillä, kun on omat pedit mukana ja oma rauha sekä isäntäväellä että vierailla!
Elämän ensimmäinen helmipöllö kuultiin täällä illan pimennyttyä. Päivällä upeassa auringonpaisteessa juotiin minttukaakaota ja mä kuvasin pihalintuja. Hieno viikonloppu!
Sunnuntaina ajettiin vielä Ankkalammen leirintäalueelle. Ajatuksena tutustua paikkaan, että olisiko siitä kausipaikaksi. Kiva luonnonläheinen sijainti, mutta kierros huoltorakennuksissa riitti... Maanantaina ajettiin Järvenpään Vanhankylänniemeen ja otettiin sieltä kausipaikka. Siellä sitten pidettiinkin vaunua pari vuotta. Keravalta oli lyhyt mennä viettämään viikonloppua sinne tai hakea se kotipihaan pakattavaksi reissua varten.
Lmc:n kanssa ehdittiin reissata alkukeväästä 2006 kesään 2007. Veturi vaihtui Kia Sorentoon, sillä Rav4 oli hiukan tehoton: vastatuuleen nippanappa kahdeksaakymppiä. Hailuodon hiekoilta ei oltaisi päästy pois, ellei naapuri olisi tullut Land Cruiserillaan apuun!
Meillä käytetään aina kaikissa ratkaisuissa pitkällistä ja huolellista harkintaa. Niinpä ennen syksyn 2007 reissua veimme vaunua huoltoon ja ihan vain vilkaisimme muutamaa vaihtovaunua, joista toisessa oli kaasu-uuni ja toisessa tilava suihku.
Kuinka ollakaan, samana iltana olimme vaihtaneet upouuteen Hobbyyn, WFU 650, jossa oli koko perän levyinen kylppäri. Ja kaasu-uuni.
Liikkeestä hoitivat sen rekisteröinnin nopsaan ja lämmityksen koeponnistuksen ehkä hiukan liiankin nopeasti, sillä reissussa tuli ongelmia. Lapissa oli jo pakkasöitä. Onneksi saimme lämmityksen pelaamaan.
Hobby sai nimekseen Koppi seuraavana keväänä, kun ihan selvästi huoltoliikkeen heppu kysyi Pasilta, että sullahan oli se KOPPI? Ensi tyrmistyksen jälkeen tajusin, että ehkä se sanoikin Hoppi....
Kopin kanssa aloitettiin siis "Ruskaretkellä" 2007 ja kerittiin ajaa Suomi päästä päähän useammankin kerran. Yleensä joka vuosi kolmisen viikkoa alkukesästä ja reilu viikko syksyllä. Viikonloppureissut siihen vielä päälle. Kevättalvella 2012 sitten erinäisten sattumien, mm erään arpajaislipukkeen myötä, päätimme vaihtaa asuntoautoon.
Olemme Kaija ja Pasi, Keski-Uusimaalainen pariskunta vuosimallia 1965.
Karavaanari-harrastus aloitettu kevättalvella 2006. Kaikenlainen reissaaminen lähellä ja kaukana on aina kiinnostanut meitä. Karavaanarin elämä sopii loistavasti yhteen lintuharrastuksen kanssa. Suomea on kierretty etelästä pohjoiseen useampana vuonna lintujen perässä. Aina on oma sänky mukana, kun lähdetään liikkeelle. Myös kaukoputki, kiikarit ja kamerat kulkevat sujuvasti matkassa. Kylminä kevätpäivinä vaunu/asuntoauto toimii lämpimänä taukopaikkana, jossa voi keitellä kahvit ja evästellä. Ja kun äänieristys ei ole turhan tehokas, on lintujen tarkkailu helppoa sisätiloistakin...
Ensimmäiset 6 vuotta kuljettiin vaunun kanssa. Asuntoautoa harkittiin pitkään ja ruutupaperille tuli vedettyä plussia ja miinuksia. Maaliskuussa 2012 erinäisten sattumien kautta tehtiin ratkaisu, jolloin vaunu vaihtui autoon. Liikkumisen vapaus ja helppous yllätti. Tien päälle onkin tullut lähdettyä useammin.
Tämän kevään suunnitelmissa on uusi aluevaltaus, eli ensimmäinen reissu Eurooppaan asuntoautolla. Ison vaunun kanssa se tuntui liian hankalalta. Suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Kiitokset pioneereille, jotka ovat aloittaneet Euroopan matkailun jo ennen netti-aikaa. Nyt on paljon hyvää tietoa saatavilla esim Karavaanareiden nettisivuilla. Useimmilla leirintäalueilla on omat nettisivut ja myöskin Euroopan lintupaikoista löytyy tietoa! Jos reissusta tulee hyvä kokemus, meidän ei tarvitse moneen vuoteen miettiä, mitä lomalla tehdään...
Toki Suomessakin on paljon paikkoja, joihin mieli tekee aina uudestaan. Joistakin leirintäalueista on tullut niin tuttuja, että on kuin kotiinsa tulisi, kun ajaa portin luokse.
Mistä kaikki alkoi? Ensimmäinen vaunu
Miten meistä tuli karavaanareita? Alkutalven 2006 kylminä iltoina takkatulen edessä istuessa Pasi alkoi jutella, että ostetaanko asuntovaunu. Mä en ollut ollenkaan varma, että sopeutuisinko sellaiseen elämään.
Kokemusta oli juuri sen verran, että hellekesänä ahvenanmaalaisella leirintäalueella henkilökunta suositteli meitä vuokraamaan leirintämökin sijaan asuntovaunun, johon sai läpivedon. Siinä ei ollut kemssaa, mutta mukava siinä oli muuten oleskella.
Yhtenä viikonloppuna oltiin päästy testaamaan Pasin silloisen pomon Vanista tehtyä asuntoautoa, joka oli aika askeettinen. Lähinnä vain sängyt, mutta se, että pedit pystyi laittamaan valmiiksi jo kotipihassa, tuntui loistavalta! Ei tarvitse kantaa petivehkeitä vuokramökkiin! Jotenkin jo tämä reissu antoi suunnan tuleville reissuille! Aamulla ei tiedä, missä illalla mennään nukkumaan. Kotipihasta Keravalta lähtiessä meillä oli joku suunnitelma, joka Hyrylässä, kun piti valita oikea kaista, muuttui Vammalaksi. Eli eikun Tervakallion leirintäalueelle!
Maaliskuun alussa oli sitten Avensis vaihtunut Rav4-katumaasturiin, jolla voisi vetää vaunua. Pasi löysi netin kautta Tampereelta sopivan tuntuisen käytetyn LMC-vaunun, jota käytiin katsomassa ja perjantaina 10.3.2006 se haettiin kotipihaan.
Sinnehän piti päästä kotipihassa heti ensimmäiseksi yöksi nukkumaan. Ulkona oli -22 astetta pakkasta. Joku meillä meni lämmityksessä pieleen... Mistä sitä nyt heti tajuaisi esim laittaa vettä lämmitysjärjestelmään? Kun oli tarkoitus mennä unille, vaunussa oli -5 astetta sisällä. Jotenkin se sitten kuitenkin onnistuttiin saamaan lämpimäksi. Myöhäänhän se meni, mutta siellä nukuttiin, ja aamulla herättiin lintujen lauluun :)
Ensimmäinen Reissu
Vaunua piti päästä heti tilaisuuden tullen testaamaan. Olimme liittyneet jäseniksi SFC Keravan kerhoon heti, kun vaunu oli hankittu. Eli päätimme olla ekan yön Keravan kerhon paikassa Nastolan Kangaslammella. Kerhon silloinen puheenjohtaja Onni oli paikalla. Leiriytyminen alkoi lumikolan ja lapion kanssa. Mun mielikuvissa vaunu vedetään vihreälle nurmikolle, mutta onnistuihan se näinkin.
Saimme Onnilta paljon hyviä vinkkejä vaunuelämään. Siitä ei kyllä ollut puhetta, että kovilla pakkasilla kaasupullo tyhjenee yöllä, kun sen paine ei riitä....
Ulkona oli pakkasta -25. Kuuden aikaan Pasi heräsi ihmettelemään, kun on hiukan vilu... Täyden kaasupullon suojakorkki ei meinannut millään aueta, eli pullon vaihdosta tuli melkoisen viluinen projekti. Papukaijapihdit lisättiin ostoslistalle samantien...
Perjantaina siirryimme Pertunmaalle viikonlopun viettoon Tiinan ja Repen luokse. Leiri pystyyn pihalle. Kyllä on kätevää kyläillä, kun on omat pedit mukana ja oma rauha sekä isäntäväellä että vierailla!
Elämän ensimmäinen helmipöllö kuultiin täällä illan pimennyttyä. Päivällä upeassa auringonpaisteessa juotiin minttukaakaota ja mä kuvasin pihalintuja. Hieno viikonloppu!
Sunnuntaina ajettiin vielä Ankkalammen leirintäalueelle. Ajatuksena tutustua paikkaan, että olisiko siitä kausipaikaksi. Kiva luonnonläheinen sijainti, mutta kierros huoltorakennuksissa riitti... Maanantaina ajettiin Järvenpään Vanhankylänniemeen ja otettiin sieltä kausipaikka. Siellä sitten pidettiinkin vaunua pari vuotta. Keravalta oli lyhyt mennä viettämään viikonloppua sinne tai hakea se kotipihaan pakattavaksi reissua varten.
Lmc:n kanssa ehdittiin reissata alkukeväästä 2006 kesään 2007. Veturi vaihtui Kia Sorentoon, sillä Rav4 oli hiukan tehoton: vastatuuleen nippanappa kahdeksaakymppiä. Hailuodon hiekoilta ei oltaisi päästy pois, ellei naapuri olisi tullut Land Cruiserillaan apuun!
Meillä käytetään aina kaikissa ratkaisuissa pitkällistä ja huolellista harkintaa. Niinpä ennen syksyn 2007 reissua veimme vaunua huoltoon ja ihan vain vilkaisimme muutamaa vaihtovaunua, joista toisessa oli kaasu-uuni ja toisessa tilava suihku.
Kuinka ollakaan, samana iltana olimme vaihtaneet upouuteen Hobbyyn, WFU 650, jossa oli koko perän levyinen kylppäri. Ja kaasu-uuni.
Liikkeestä hoitivat sen rekisteröinnin nopsaan ja lämmityksen koeponnistuksen ehkä hiukan liiankin nopeasti, sillä reissussa tuli ongelmia. Lapissa oli jo pakkasöitä. Onneksi saimme lämmityksen pelaamaan.
Hobby sai nimekseen Koppi seuraavana keväänä, kun ihan selvästi huoltoliikkeen heppu kysyi Pasilta, että sullahan oli se KOPPI? Ensi tyrmistyksen jälkeen tajusin, että ehkä se sanoikin Hoppi....
Kopin kanssa aloitettiin siis "Ruskaretkellä" 2007 ja kerittiin ajaa Suomi päästä päähän useammankin kerran. Yleensä joka vuosi kolmisen viikkoa alkukesästä ja reilu viikko syksyllä. Viikonloppureissut siihen vielä päälle. Kevättalvella 2012 sitten erinäisten sattumien, mm erään arpajaislipukkeen myötä, päätimme vaihtaa asuntoautoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)