Olemme Kaija ja Pasi, Keski-Uusimaalainen pariskunta vuosimallia 1965.
Karavaanari-harrastus aloitettu kevättalvella 2006. Kaikenlainen reissaaminen lähellä ja kaukana on aina kiinnostanut meitä. Karavaanarin elämä sopii loistavasti yhteen lintuharrastuksen kanssa. Suomea on kierretty etelästä pohjoiseen useampana vuonna lintujen perässä. Aina on oma sänky mukana, kun lähdetään liikkeelle. Myös kaukoputki, kiikarit ja kamerat kulkevat sujuvasti matkassa. Kylminä kevätpäivinä vaunu/asuntoauto toimii lämpimänä taukopaikkana, jossa voi keitellä kahvit ja evästellä. Ja kun äänieristys ei ole turhan tehokas, on lintujen tarkkailu helppoa sisätiloistakin...
Ensimmäiset 6 vuotta kuljettiin vaunun kanssa. Asuntoautoa harkittiin pitkään ja ruutupaperille tuli vedettyä plussia ja miinuksia. Maaliskuussa 2012 erinäisten sattumien kautta tehtiin ratkaisu, jolloin vaunu vaihtui autoon. Liikkumisen vapaus ja helppous yllätti. Tien päälle onkin tullut lähdettyä useammin.
Tämän kevään suunnitelmissa on uusi aluevaltaus, eli ensimmäinen reissu Eurooppaan asuntoautolla. Ison vaunun kanssa se tuntui liian hankalalta. Suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Kiitokset pioneereille, jotka ovat aloittaneet Euroopan matkailun jo ennen netti-aikaa. Nyt on paljon hyvää tietoa saatavilla esim Karavaanareiden nettisivuilla. Useimmilla leirintäalueilla on omat nettisivut ja myöskin Euroopan lintupaikoista löytyy tietoa! Jos reissusta tulee hyvä kokemus, meidän ei tarvitse moneen vuoteen miettiä, mitä lomalla tehdään...
Toki Suomessakin on paljon paikkoja, joihin mieli tekee aina uudestaan. Joistakin leirintäalueista on tullut niin tuttuja, että on kuin kotiinsa tulisi, kun ajaa portin luokse.
Mistä kaikki alkoi? Ensimmäinen vaunu
Miten meistä tuli karavaanareita? Alkutalven 2006 kylminä iltoina takkatulen edessä istuessa Pasi alkoi jutella, että ostetaanko asuntovaunu. Mä en ollut ollenkaan varma, että sopeutuisinko sellaiseen elämään.
Kokemusta oli juuri sen verran, että hellekesänä ahvenanmaalaisella leirintäalueella henkilökunta suositteli meitä vuokraamaan leirintämökin sijaan asuntovaunun, johon sai läpivedon. Siinä ei ollut kemssaa, mutta mukava siinä oli muuten oleskella.
Yhtenä viikonloppuna oltiin päästy testaamaan Pasin silloisen pomon Vanista tehtyä asuntoautoa, joka oli aika askeettinen. Lähinnä vain sängyt, mutta se, että pedit pystyi laittamaan valmiiksi jo kotipihassa, tuntui loistavalta! Ei tarvitse kantaa petivehkeitä vuokramökkiin! Jotenkin jo tämä reissu antoi suunnan tuleville reissuille! Aamulla ei tiedä, missä illalla mennään nukkumaan. Kotipihasta Keravalta lähtiessä meillä oli joku suunnitelma, joka Hyrylässä, kun piti valita oikea kaista, muuttui Vammalaksi. Eli eikun Tervakallion leirintäalueelle!
Maaliskuun alussa oli sitten Avensis vaihtunut Rav4-katumaasturiin, jolla voisi vetää vaunua. Pasi löysi netin kautta Tampereelta sopivan tuntuisen käytetyn LMC-vaunun, jota käytiin katsomassa ja perjantaina 10.3.2006 se haettiin kotipihaan.
Sinnehän piti päästä kotipihassa heti ensimmäiseksi yöksi nukkumaan. Ulkona oli -22 astetta pakkasta. Joku meillä meni lämmityksessä pieleen... Mistä sitä nyt heti tajuaisi esim laittaa vettä lämmitysjärjestelmään? Kun oli tarkoitus mennä unille, vaunussa oli -5 astetta sisällä. Jotenkin se sitten kuitenkin onnistuttiin saamaan lämpimäksi. Myöhäänhän se meni, mutta siellä nukuttiin, ja aamulla herättiin lintujen lauluun :)
Ensimmäinen Reissu
Vaunua piti päästä heti tilaisuuden tullen testaamaan. Olimme liittyneet jäseniksi SFC Keravan kerhoon heti, kun vaunu oli hankittu. Eli päätimme olla ekan yön Keravan kerhon paikassa Nastolan Kangaslammella. Kerhon silloinen puheenjohtaja Onni oli paikalla. Leiriytyminen alkoi lumikolan ja lapion kanssa. Mun mielikuvissa vaunu vedetään vihreälle nurmikolle, mutta onnistuihan se näinkin.
Saimme Onnilta paljon hyviä vinkkejä vaunuelämään. Siitä ei kyllä ollut puhetta, että kovilla pakkasilla kaasupullo tyhjenee yöllä, kun sen paine ei riitä....
Ulkona oli pakkasta -25. Kuuden aikaan Pasi heräsi ihmettelemään, kun on hiukan vilu... Täyden kaasupullon suojakorkki ei meinannut millään aueta, eli pullon vaihdosta tuli melkoisen viluinen projekti. Papukaijapihdit lisättiin ostoslistalle samantien...
Perjantaina siirryimme Pertunmaalle viikonlopun viettoon Tiinan ja Repen luokse. Leiri pystyyn pihalle. Kyllä on kätevää kyläillä, kun on omat pedit mukana ja oma rauha sekä isäntäväellä että vierailla!
Elämän ensimmäinen helmipöllö kuultiin täällä illan pimennyttyä. Päivällä upeassa auringonpaisteessa juotiin minttukaakaota ja mä kuvasin pihalintuja. Hieno viikonloppu!
Sunnuntaina ajettiin vielä Ankkalammen leirintäalueelle. Ajatuksena tutustua paikkaan, että olisiko siitä kausipaikaksi. Kiva luonnonläheinen sijainti, mutta kierros huoltorakennuksissa riitti... Maanantaina ajettiin Järvenpään Vanhankylänniemeen ja otettiin sieltä kausipaikka. Siellä sitten pidettiinkin vaunua pari vuotta. Keravalta oli lyhyt mennä viettämään viikonloppua sinne tai hakea se kotipihaan pakattavaksi reissua varten.
Lmc:n kanssa ehdittiin reissata alkukeväästä 2006 kesään 2007. Veturi vaihtui Kia Sorentoon, sillä Rav4 oli hiukan tehoton: vastatuuleen nippanappa kahdeksaakymppiä. Hailuodon hiekoilta ei oltaisi päästy pois, ellei naapuri olisi tullut Land Cruiserillaan apuun!
Meillä käytetään aina kaikissa ratkaisuissa pitkällistä ja huolellista harkintaa. Niinpä ennen syksyn 2007 reissua veimme vaunua huoltoon ja ihan vain vilkaisimme muutamaa vaihtovaunua, joista toisessa oli kaasu-uuni ja toisessa tilava suihku.
Kuinka ollakaan, samana iltana olimme vaihtaneet upouuteen Hobbyyn, WFU 650, jossa oli koko perän levyinen kylppäri. Ja kaasu-uuni.
Liikkeestä hoitivat sen rekisteröinnin nopsaan ja lämmityksen koeponnistuksen ehkä hiukan liiankin nopeasti, sillä reissussa tuli ongelmia. Lapissa oli jo pakkasöitä. Onneksi saimme lämmityksen pelaamaan.
Hobby sai nimekseen Koppi seuraavana keväänä, kun ihan selvästi huoltoliikkeen heppu kysyi Pasilta, että sullahan oli se KOPPI? Ensi tyrmistyksen jälkeen tajusin, että ehkä se sanoikin Hoppi....
Kopin kanssa aloitettiin siis "Ruskaretkellä" 2007 ja kerittiin ajaa Suomi päästä päähän useammankin kerran. Yleensä joka vuosi kolmisen viikkoa alkukesästä ja reilu viikko syksyllä. Viikonloppureissut siihen vielä päälle. Kevättalvella 2012 sitten erinäisten sattumien, mm erään arpajaislipukkeen myötä, päätimme vaihtaa asuntoautoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti