Tuuli alkoi ja ulkoa alkoi kuulua niin outoa ääntä, että se tuli ensin mun uneen: kuunneltiin muka kotona outoja ääniä alakerrasta ja Jennikin heräsi ja sitten huomattiin, että joku on tulossa yläkertaan. Ehdin sanoa, että äkkiä painamaan hälytysjärjestelmän SOS-nappulaa, mutta sitten onneksi heräsin. Tai en tiedä, oliko se kiva herätys: ulkoa kuului tasaisin välein outoa, kuin vaijerin ääntä. Mietin, että on ihan tyhmää ruveta pelkäämään leirintäalueella, jossa on portilla vartija jo kilometri ennen respaa. Mutta onko meren puoli turvattu?
Päätin, että nousen kuitenkin sen verran, että laitan hetkeksi etukatokseen valon. Että rosmot näkevät meidän olevan valppaina hereillä ;)
Kurkistin ikkunasta, että miten pahasti etuteltan liina väpättää. Sen ei kuitenkaan mun mielestä ihan niin metallista ääntä saa aikaan. Pasikin oli herännyt ja sitten vaatetta päälle ja ulos. Tuuli heilutti kiinnitysliinaa ja se jotenkin jännästi resonoi katoksen tukiputkeen. Pasi paremman puutteessa viritti muutaman hammastikun johonkin väliin ja ääni loppui!
Mä luulin ensin, että mun silmissä välähtelee muuten vaan, mutta jossain kaukana salamoi. Jyrinää ei kuulunut.
Kello oli vasta neljä; auringon nousuun pari tuntia. Eli takaisin sänkyyn. Sitten alkoi ihastuttava etelänsatakieli oman konserttinsa jossain ihan lähellä. Olenko mä joskus väittänyt pitäväni linnuista ja kuuntelevani niitä mielellään? En kai?
Kyllä oli vaikea aamulla päästä ylös. Lopulta kahvin tuoksu ja nikotiinin tarve sai mut nousemaan.
Meren puolella oli mustaa pilveä ja tässä puolipilvistä. Mä huomasin eilen, että pikkulinnut käyvät tuossa hanan luona veden toivossa, mutta roiskeet kuivuvat hetkessä. Viritin haaskan: muovilautaselle kiviä ja vettä. Keltahemppo tuli juomaan ennen kuin sain edes kameran esille. Pöh!
Keli vaikutti niin pahaenteiseltä, että varauduttiin myrskyyn. Nyt on katos kunnolla kiinnitetty kolmella liinalla ja kallistuskulma veden valumista varten varmistettu. Otettiin kiikarit ja kamera mukaan ja käveltiin rantakaistale päästä päähän. Muutama mehiläissyöjä teki nopean ylilennon; en ehtinyt reagoida!
Aamulla kun aloittaa aikaisin, ehtii vaikka mitä. Yhdentoista jälkeen oltiin jo nälkäisiä ja Pasi loihti meille aamupalaa/lounasta paistetusta leivästä ja munasta. Kahvia! Oli hyvää. Tiskin jälkeen mä otin mukavan paikan varjosta ja aloin kirjoitella blogia. Pasi on jo pidempään hionnut auringossa ja mä istun edelleen huppari päällä varjossa ja palelen...
Nyt mä tsekkaan, saanko yhteyden näiden tekstien lähettämistä varten. Sitten voisi vähentää vaatteita ja paistattaa hetken :)
Jatkuu:
Sain blogin päivitettyä ja kävin Facebookissa. Tytärpuoli Jenni oli laittanut mulle Äitienpäivätoivotukset sydämen kera. Tuntui niin hyvältä, että itkuhan siinä meinasi tulla...
Oli taas pakko todeta, että auringonotto ei ole mun/meidän juttu. En jaksanut makoilla piknik-huovalla edes kymmentä minuuttia. Aika ei vaan kulu! Kemssan tyhjennyskin tuntui mielekkäämmältä ajankululta. Yritin istua huovalla lehden kanssa. Kova, kivinen maa. No, olkoon selkäpuoli valkoinen ja olkapäät ruskeat, ihan sama ;)
Pasi haki rantabaarista salamipizzan. Hinta 45kunaa eli noin 6€. Solariksessa oli 60kn. Täällä on kaikkialla ollut tosi hyvät pizzat, vaikka ruoka on muuten hiukan mautonta. Käyttääköhän ne oliiviöljyä pohjataikinaan?
Tehtiin maailman nopein reissu kahlaamaan meriveteen. Seisoin kylmässä vedessä just sen aikaa crocksit jalassa, että Pasi ehti ottaa kuvan. Paljain jaloin en tuonne menisi; ainakin Sibenikissä nähtiin merisiilejä. Ranta on pikkukiveä, ei niin mukavaa jalan alla. Niin ja aamukävelyllä pelastettiin laiturilta tuulen pyörityksestä lasinen olutpullo, jonka joku torvelo oli jättänyt sinne. Tuntuu, että vedessä voi olla mitä vaan, enkä nyt välttämättä halua tavata alueen lääkäriä!
Paljonkohan saa alennusta, kun ajaa kaksi asuntoautoa ahtaasti samalle tontille? Vai onko nuo itävaltalaiset uudet naapurit vain läheisriippuvaisia? Toinen laittoi vielä katoksenkin, eli varsinaista turvaväliä ei juuri jäänyt. Sähköpiuhojen kanssa tuntuivat ainakin säästäneen: toinen veti autoon ja sähkötolppaan ne uudenmalliset, hyväksytyt ja väliin oranssia, suht ohutta piuhaa. 5 metrin matkalle kolme eri pätkää. Suomessahan suositus on 25-metrinen, vahva, ulkokäyttöön soveltuva, jossa on kummassakin päässä se kolminapainen, jonka nimeä en tietenkään muista! Adapteri-piuha sitten siinä tapauksessa, jos kämppärillä vielä vanhan malliset suko-pistorasiat.
Illalla käytiin a la carte-ravintolassa, Konoba Bepo, syömässä. Otin rohkeasti Sea Bass-merkkistä kalaa. Liekö minkä näköinen peto? Hyvää se ainakin oli katkarapujen kanssa. Pasille Rump steak parsalla, hollandaise-kastikkeella ja ranskiksilla. Jälkkäriksi tiramisu/jätski ja Latte macchiatot ja Martell ws. Alkudrinkit, viiniä ruoan kanssa kummallekin 2,5dl. Aivan kertakaikkisen loistava ruoka. Hintaa yhteensä 416kn eli noin 55€.
Tultiin kämpille tyytyväisinä. Kuunneltiin muutama kotimainen biisi Pasin iPhonesta. Kyläpöllöset ja satakieli avasivat hetken ääniään, mutta eivät onneksi olleet kovasti laulutuulella. Mentiin yhdentoista jälkeen nukkumaan!
Voii ihana:)
VastaaPoista-Jenni